Alpe Adria-osakilpailu Red Bull Ringillä
Kirjoitettu: 09.09.2018
Palailin alkuviikosta Alpe Adria-sarjan osakilpailusta Itävallasta, ja käytännössä nyt vasta löytyi kunnolla aikaa kirjotella Red Bull Ringin kisaviikosta ajatuksen kanssa. Red Bull Ringin rata osoittautui ihan mahtavaksi, tykkäsin siitä tosi paljon jo ensimmäisistä reenikierroksista lähtien. Kävin siis harjoittelemassa siellä viikkoa ennen kisoja, koska rata oli minulle ennestään tuntematon. Itävallassa oli pidellyt hienoa keliä aina siihen saakka kunnes päästiin paikalle.. sittenhän se sade tietenkin alkoi ja kuivalla radalla pääsin ajamaan pari hassua vetoa. Kuitenkin sen verran, että jäi kova nälkä päästä ajamaan lisää! Väliviikko oltiin leirintäalueella radan lähellä, se sujuikin sitten osaltani sairastellessa asuntovaunussa. No, onneksi näin, että kerkesin kuitenkin pahimmat flunssat sairastaa pois ennen kisaviikonloppua! Koko viikon kyttäsin kuumeisesti (heh, kirjaimellisesti) säätä kaikilta eri sääsisvustoilta ja kävi tietenkin niin, että juuri tuo väliviikko oli kaunista ja aurinkoista säätä, lähes hellettä.. mutta perjantaista alkaen näytti tulevan uusi saderintama meidän epäonneksi. Ei kiva.
Kilpailujen virallinen reenipäivä, perjantai, valkeni sateessa. Sää kuitenkin korjaantui iltapäivää kohti ja kaksi 30 minuutin vetoa päästiin kuivalla. Kierrosajat oli ihan hyvällä mallilla, ensimmäisessä harjoituksessa noin 30 kuskin joukossa olin 9:s. Toiseen harjoitukseen en raaskinut tuhlata uutta rengasta, joten jo edellisessä reenissä ollut käytetty takarengas oli pakko kääntää toisinpäin jotta sain vähemmän revenneen puolen sille puolelle mille radalla enemmän käännyttin. Sain silti aikaa parannettua, sijoituksen ollessa 14:s. Ajat oli tosi tasaisia ja erot pieniä! Olin tosi tyytyväinen tuntumaan joka tuolla oli pyörän kanssa, ja rata sopi minun ajotyyliin hyvin. Olin varma että uuden, tai ainakin paremman renkaan kanssa kyyti olisi oikeasti jo ihan kilpailukykyinen!
Valitettavasti kuitenkin sääennusteet näytti melkoisen murhaavalta koko viikonlopuksi, ja eipä minun toiveet sen muuttumisen suhteen toteutuneet. Lauantain aika-ajot ajettiin aikamoisessa monsuunisateessa.. viimeiseen reiluun vuoteen en ole joutunut (ihme kyllä) ajamaan missään sateella, ja viimeisimmästä kerrasta Jurvan SM-kisoista 2017 keväällä jäi tosi huono maku suuhun. Renkaat ei pelanneet siellä alkuunkaan ja kaaduin silloin sekä aika-ajossa ja kisassa. No, jokatapauksessa nyt ei ollut vaihtoehtoja ja oli lähdettävä yrittämään. Fiilis ei todellakaan ollut mitenkään hyvä pyörän päällä, en luottanut renkaisiin sitten alkuunkaan. Asiaa ei tietenkään parantanut se, että aika-ajossa porukka lappasi ohi vasemmalta ja oikealta. Rehellisesti sanottuna minusta tuntui että olisin ollut ekaa kertaa pyörän päällä, aika-ajo oli yhtä taistelua itseni kanssa että ylipäänsä kierros kierroksen jälkeen edes ajoin siellä. Oli kuin edellispäivän jälkeen pyörän selkään olisi heitetty kokonaan toinen kuski! No, toiseksi viimenen ruutuhan sieltä tuli sitten, ja eroa kärkeen oli suorastaan valovuosi. Ensimmäistä kertaa ikinä mietin, että onko minun järkeä edes lähteä kisaan, sade siis jatkui jatkumistaan ja oli siis selvää että myös kisalähtö ajetaan märällä. Sadekelin ajaminen oli niin "kuralla" että tiesin että varsinainen kilvanajo siitä olisi joka tapauksessa kaukana, koko fokus meni pelkkään "selviytymiseen". Laskin, että minusta tullaan ihan reilusti kisan aikana kierroksella ohi, ja voin kertoa että tässä kohtaa uraa se tuntui melkoisen nöyryyttävältä. Varsinkin kun takaraivossa oli koko ajan tieto, että kuivalla kelillä olisin päässyt kamppailemaan täällä jo oikeasti ihan hyvistä sijoituksista.
Pari tuntia ennen kisaa kuitenkin sain kaivettua sisua jostain ja päätin lähteä kisaan. Jostain se oli aloitettava ja ajaminen sateella ei tulisi parantumaan millään muulla kuin ajamalla lisää kierroksia. Joskus aikanaan olin jopa vahvoilla satella, joten tuskin taito oli varsinaisesti mihinkään kadonnut. Hain vielä uudet vähän erilaiset sadekelin renkaat kokeiluun, kaikki keinot oli nyt otettava käyttöön luottamuksen uudelleen rakentamiseksi. Sain kisassa parannettua kierrosaikaa reilusti, mutta sijoitus oli kyllä yhtä surkea :D Ajaminen tuntui jo vähän paremmalta, ja huolimatta siitä, että tulin varvatuksi aika monta kertaa (jopa niiden kuskien toimesta jotka olivat perjantaina minun takanani), olin tyytyväinen tullessani maaliin. En sijoituksesta tai ajamisesta, mutta siitä että en antanut periksi!
Sade se vaan jatkui vielä sunnuntainakin, jolloin ajettiin toiset kisalähdöt. Kuitenkin pari tuntia ennen meidän starttia sade lakkasi ja rata alkoi hieman kuivua.Rengasvalinnat oli melkoista arpomista, päädyttin kuitenkin laittamaan kuivan kelin renkaat alle, sillä ajolinja näytti olevan ainakin osan rataa jo lähes kuiva. Kun ajoimme gridiin, sain huomata radan olevan takalenkiltä ihan märkä.. hetken jo epäröin tehtyä valintaa, mutta onneksi gridissä Ville piti minun pään kylmänä eikä renkaita lähdetty enään vaihtamaan, vaikka se olisi vielä onnistunut sillä näissä kisoissa grid showssa on mukana agrekaatti ja renkaanvaihtovehkeet.
Rata kuivui tosi nopeasti kisan aikana, joka kierroksella se oli hiukan kuivempi. Pääsin ohittamaan paljon kuskeja, etenkin niitä, joilla oli sadekelin renkaat alla. Tuli ajettua suht varovasti, sillä pitoa oli vaikea arvioida kun edessä ei ollut ketään referenssinä, ainoastaan sadekelin renkailla ajavia kuskeja joita saavutin. Ohittamisesta teki haastavaa se, että ainoastaan ajolinja oli kuiva, joten aina ohittaessa jouduin ajamaan märän osuuden päälle. Sadekelin renkailla ajavat kuskit puolestaan poukkoilivat märille osuuksille yrittäessään viilentää sulavia renkaitaan. Maaliin tulin sijalle 15, mutta nousin vielä sijalle 14, sillä yksi kuski hylättiin tuloksista laittoman pyörän vuoksi. Aurinko alkoi kisan aikana paistamaan ja seuraavat pari tuntia meidän kisan jälkeen rata oli täysin kuiva. Tuntui melko ironiselta kaiken sen "toivomisen" jälkeen..
Red Bull Ringin osakilpailu jäi kyllä varmasti mieleen, harmittaa toki ihan vietävästi että en päässyt näyttämään potentiaaliani toisenlaisissa olosuhteissa. Mutta mikäli tässä lajissa mielii pärjätä, pitäisi kaikki olosuhteet olla hanskassa, ja siinä ilmenikin nyt melkoinen aukko minun kohdalla. Sadekeli on ollut ehkä pieni apina selässä viime vuosina, mutta nyt sitä on vaan lähdettävä työstämään näköjään!
Iso kiitos kaikille tukijoilleni sekä Villelle, joka auttoi minua sen minkä omilta kilvanajoiltaan ehti. Tämä reissu oli budjettisyistä pakko mennä ilman varsinaista mekaanikkoa, mutta pärjättiin silti!
Kesätauolla pyörään asennetusta tiedonkeruusta on ollut tosi iso apu, nyt on pitkästä aikaa eväitä joilla lähteä kehittämään taas omaa tekemistä. Lisäksi uudet alustaosat on parantaneet tuntumaa, ja kaasuvasteongelma jonka kanssa olen pidempään taistellut, saatiin sekin ratkottua! Nyt ei enään tarvis kuin päästä jatkamaan ajohommia taas ;-)
Kuva: Dean Grbac
Jasmin
