ENSIMMÄINEN SM-OSAKILPAILUVOITTO KYMIRINGILTÄ!
Kirjoitettu: 05.07.2021
SM-sarjan kauden toinen osakilpailu startattiin perjantaina 2.7.2021 Kymiringin radalla. Rata on kaikille kuskeille suhteellisen tuore, enkä itsekään ole radalla vielä montaa kertaa ajanut. Pidän radan profiilista ja se on kivan erilainen verrattuna muihin Suomen ratoihin. Harjoituksissa jo sain huomata, että minun pyörääni vaivannut keulan tärinäongelma oli tällä radalla nyt oikeasti aika häiritsevä. Tällä Kymiringin radalla kun on muutamia kohtia, joissa mutka taittuu alamäkeen eikä sinne pysty jarruttamaan syvälle sisään, ja näissä paikoissa tuntui sille että etupäähän ei voinut yhtään luottaa tärinän vuoksi. Harjoitusaikaa ei ollut paljon, ja jouduimme jättämään vielä viimeiset muutokset suoraan lauantain aika-ajoon. Vaikka pyörä tuntui muuten hyvältä ajaa, ei tärinäongelmaa saatu kuitenkaan poistettua. Aika-ajo meni silti osaltani ihan hyvin ja aika parani reilusti harjoituksista, kuten myös luonnollisesti muillakin. Lähtöruuduksi jäi 7:s, Eemeli Lahden startatessa kärkipaikalta kilpailun ulkopuolisena kuljettajana.
Lauantain kisalähtöön sain huonon startin, ja menetin aivan liian monta sijaa ensimmäisten mutkien aikana. Tämä sama ongelma oli siis Motoparkissa, ja etenkin tässä lauantain lähdössä olisi ollut tärkeää onnistua heti kisan alussa, kierroksia kun ei ollut kilpailussa kuin 7. Sain parin ensimmäisen kierroksen aikana tehtyä muutaman ohituksen, mutta nousua tehdessäni huomasin että vaihdepoljin alkoi tuntua oudolle ja aika pian vaihteet eivät menneet kunnolla päälle. Seuraavaan mutkaan mennessäni sainkin sitten huomata, että poljinta ei löytynyt jalalla enää ollenkaan! Eipä auttanut muu kuin keskeyttää ja ajaa varikolle. Onneksi poljin kuitenkin roikkui vaihdetangossa vielä kiinni, joten mekaanikkoni saivat sen nopeasti kiinni paikoilleen ja muistuttivat minua menemään äkkiä takaisin vielä radalle. Seuraavan päivän kilpailulähdön lähtöpaikat kun nimittäin määräytyvät tämän ensimmäisen kilpailun kunkin kuljettajan parhaan kierrosajan mukaisessa järjestyksessä. Lisäksi tarvitsimme dataa pyörästä, josko ongelmiimme olisi tullut muutos suuntaan tai toiseen. Muut olivat tietenkin tässä välissä ehtineet ajamaan jo useamman kierroksen, ja lähtiessäni porukan perään radalle, sain maalilinjaa ylittäessäni huomata, että kilpailua oli jäljellä enää vain yksi kierros. Sain jotenkin ihmeen kaupalla tehtyä ohituksen porukan viimeisenä ajaneesta kuljettajasta (jota perässä olin siis muutaman kierroksen verran jo) pääsuoran jarruun, ja tämä ratkaisi oikeastaan koko minun seuraavan päivän. Sain nimittäin ajettua kilpailun nopeimman kierrosajan (Eemeli Lahti pois laskettuna) ja sain täten lähtöpaikaksi ruudun 2., Eemelin vierestä seuraavan päivän kilpailuun! Vaikka keskeytys teknisen vian vuoksi harmitti, olin silti hyvilläni siitä, että vauhtia näytti kaikista ongelmista huolimatta olevan. Pisteiden kannalta tämä toki oli aika huono juttu minulle.
Sunnuntain warm upissa kokeilimme jälleen muutoksia siinä toivossa, että olisimme saaneet tärinäongelman ratkaistua. Tämä ei kuitenkaan toiminut, ja kisaan oli pakko vain palata edellisen kisapäivän setuppiin ja minun yrittää tehdä parhaani sillä. En voi sanoa, että olisi ollut mitenkään luottavainen olo tulevaan kisaan, ja itseasiassa olin hieman huolissani saanko pidettyä pelit ylipäänsä pystyssä jos yritän yhtään kiristää kyytiä. Suunnitelma kuitenkin oli olemassa. Minun oli nyt PAKKO alkaa onnistumaan kilpailun alussa paremmin. Kilpailun voitosta ajettavaan kyytiin kun on ollut koko alkukauden jo eväät, mutta sen toteuttaminen on vaan todella paljon hankalampaa jos ensimmäisen kierroksen aikana häviää sijoja sen sijaan että pitäisi edes sen paikan jolta starttaa. Sain onneksi vinkkejä (ja sopivassa määrin painostusta) parempaan starttiin, ja nyt sen viimeinkin sain myös toteutettua. Ensimmäisen kierroksen johdin kilpailua (Lahti poislukien), mutta pian Suzuki-kuljettaja Niko Tanskanen teki minusta ohituksen. Hetken minusta tuntui jo siltä, että Tanskanen saa jo vedettyä hajurakoa, mutta huomasin pian saatuani omasta rytmistä kiinni, että sain raon ajettua kiinni. Ohituspaikka tuli tarjolle takasuoran jarrussa, ja pian pääsin takaisin kilpailun johtopaikalle. Tästä tilanteesta minulla oli toki jo viime syksyn Alastaron kilpailusta kokemusta, tosin silloin tipuin tuloksissa muutaman sijan varaslähdön tuoman aikasakon vuoksi. Nyt tilanne oli muullakin tavalla erilainen, nimittäin sen sijaan että ero taakse olisi kasvanut ja olisin saanut ajella ”rauhassa” maaliin, niin tällä kertaa sain koko ajan kuulla pyörien äänet takanani muiden ollessa ihan takaluukussa kiinni. Lisähaasteen ajamiseen toi myös ongelma keulan kanssa, osan radasta jouduin ajamaan ihan sukkasilleen, ja muutamia kertoja eturengas lähti jo luistoon mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain pidettyä pelit pystyssä. Lisäksi jouduin hieman muuttamaan normaalia ajolinjaani muutamaan mutkaan, jotta en tarjoaisi helppoja ohituspaikkoja enää kellekään. Tämä toimi tällä kertaa, ja ajoin maaliin ensimmäisenä! Voin kertoa, että hetki tuntui epätodelliselta, ja viimeiset kierrokset oli oikeasti melkoista nuoralla tanssimista sen kanssa että ajoin riittävän varovasti, mutta kuitenkin riittävän kovaa jotta kukaan ei pääsisi minua enää ohittamaan. Ruutulipun jälkeen oli kyllä sellainen tunnemyllerrys kypärän sisällä että enpä taida olla sellaista ennen kokenut! Äänikin meinasi lähteä siinä samalla.. :D Tilanteesta teki entistä enemmän hämmentävän se, kun huomasin useamman pyörän nurin hiekoilla ajaessani varikolle, nämä kaikki olivat siis viimeisen kierroksen aikana kaatuneita, ja en voinut kuin ihmetellä että mitä takanani on tapahtunut minun ollessa kaikesta autuaan tietämätön. Varikolla sitten selvisi, että kilpailussa takanani ajaneen Tanskasen pyörästä oli hajonnut ilmeisesti moottori ja radalle oli tullut öljyä. Onneksi kukaan kuljettajista ei tietääkseni loukkaantunut pahemmin.
Tämä päivä jää mieleen varmasti koko urani ikimuistoisimpana päivänä! Sen lisäksi, että onnistuin minulle kisan vaikeimmassa osa-alueessa, eli startissa, sain pidettyä hankaluuksista huolimatta paketin kasassa ja oikeasti tämä voitto tuli todellakin ajamalla, eikä muiden epäonnen tai kilpailijoiden vähyyden tai tason vuoksi! Aloitin kilpailemisin 13 vuotta sitten, ja kaikki nämä vuodet tämä on ollut tavoitteena ja tämän eteen on tehty niin paljon töitä. Niin kovin moni ihminen ja taho on minua tässä ollut matkan varrella auttamassa, en voi olla kuin äärettömän kiitollinen kaikille heille. Tällä hetkellä osaan arvostaa jokaista matkan varrella tapahtunutta asiaa, hyvää ja huonoa. Matka on ollut ajoittain aika kivinenkin, kuten ehkä monet tietävätkin, mutta nyt ehdottomasti kyllä tuntuu siltä että kaikki on ollut sen arvoista.
Lisäksi täytyy sanoa, että olen erittäin iloinen voidessani tuoda tämän ensimmäisen voiton myös tiimilleni IPR Motolle. Meillä on niin mahtava porukka kasassa ja vaikka viikonloput tehdään hommia tosissaan, meillä on silti tosi kivaa! ISO, ISO KIITOS kaikille yhteistyökumppaneilleni, sponsoreille, Villelle, perheelle ja ystäville <3
